Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Image Map


 

Uutispalkki

  • Leonor järjestää kouluratsastuskilpailut 12.11.2016! Lue lisää täältä
  • Syyslomaleiri järjestetään 28.10-30.10! Kutsuun tästä

 


 

Jasperin päiväkirjaan kirjoitetaan vain Jasperin kanssa tehdyistä tehtävistä, eli kirjoittaja voi olla niin hänen hoitajansa kuin muukin tallin porukkaan kuuluva mikäli on kyseisellä hevosella ratsastanut. Muistathan tarinoissasi realistisuuden, eli todenmukaisuuden.

 
Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sera

24.09.2016 15:47
Kävelin metsää pitkin tallille. Kuulemani mukaan siellä oli myös yksi uusi hevonen, Aatu. Innoissani hölkkäsin loppumatkan, mutta totesin tallipihassa sen olleen huono idea, sillä jalkani olivat aivan puutuneet ratsastussaappailla juoksemisen takia. Kävin levähtämässä tallin satulahuoneessa, kunnes lähdin hakemaan Jasperia. Ruuna seisoi tarkkaavaisena tarhassaan, vierellään nukkuva Jasmin, sekä valkoinen poni, jonka arvioin Aatuksi. Kävin silittämässä Aatun turpaa, Jasminkin änkesi siihen. Molemmat olivat niin suloisia! Kun olin silittänyt poneja hetken, otin Jasperin kiinni ja talutin sen talliin.
Käytävällä oli karsinoita siivoamassa Senni. Jokin tyttö oli myös hoitamassa Tomppaa, mutta en tunnistanut häntä. Moikkasin Senniä ohimennen ja hain Jasperin harjat. Ne olivat jostain syystä aika mutaiset, joten jouduin putsaamaan niitä ennen harjaamista. Sain silti hoitsuni puhtaaksi. Etukaviossa huomasin pienen lohkeaman, mutta se oli niin pieni ettei Jasper huomannut koko asiaa.
- Moi Sera! kuulin takaani. Käännyin ja huomasin Sennin.
- Ai moi, ootko jo hoitanut Samun? kysyin.
- Joo, se oli onneksi ihan kiltti tänään, mites Jasper? Senni kysyi.
- Ihan normaalilta sekin vaikuttaa, mitä jos vaikka taluteltaisiin poneja kentällä? ehdotin hymyillen.
- Sori, en oikein ehdi, mun pitää kohta lähteä jo kotiin, Senni vastasi hiukan pettyneenä.
- No, ei se haittaa, joskus myöhemmin sitten, vastasin ja hymyilin.
- Joo, mutta mä lähden nyt kotiin, moikka! Senni sanoi ja vilkutti lähtiessään.
- Heippa, vastasin.
Kun Senni oli lähtenyt, hain Jasperin suitset ja laitoin ne sille. Ruuna hieman vastusteli kuolaimia, mutta myöntyi ku huomasi ettei asiaa pysty väistämään, vaan kuolaimet on pakko laittaa. Hain myös satulan, jonka laitto onnistui hyvin. Talutin kimon hoistuni kentälle ja kiristin vyötä. Kävelin sen kanssa molempiin suuntiin hetken aikaa, kunnes vihdoin päätin nousta selkään.
Ensimmäisellä yrittämällä Jasper otti sivuaskeleen, ja itse melkein horjahdin maahan. Toisella kerralla onnistuin ja pääsin kuin pääsinkin selkään. Annoin pitkät ohjat hetkeksi ja kävelin muutaman kierroksen ihan rennosti pitkin ohjin. Sen jälkeen otin lyhyemmät ohjat ja vaihdoin lävistäjällä suuntaa. Tein keskusympyrää ja taivuttelin Jasperia paljon, ja pikkuhiljaa se alkoi jopa tarjota peräänantoa. Sen jälkeen lähdin aina lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja keskihalkaisijalla taivutin Jasperin takapäätä jommallekummalle puolelle, niin että etujalat kulkevat kuitenkin suoraa linjaa. Ruuna ei ensin meinannut ymmärtää mistä on kyse, vaan lähti aina pohkeenväistöä. Pienen pukinkin se teki, mutta tulihan sieltä myös muutama onnistuminen.
Kun olimme onnistuneet kolme kertaa hyvin, annoin Jasperille pitkät ohjat ja kiitin sitä. Kävelin pitkän loppuverkan ja sitten hyppäsin alas. Vein Jasperin takaisin käytävälle ja harjasin sen vielä pikaisesti. Vaihdoin myös ruunan satulahuovan, joka oli jo päässyt hieman likaiseen kuntoon. Putsasin suojat huolellisesti ja rasvasin suitset. Vein Jasperin vielä tarhaan ja sitten lähdinkin jo kotiin.

//Noniin toivottavasti nyt tuli pidempi tarina :D. Tuo keskihalkaisijalla takapään taivuttelu kuulostaa aika vaikealta jutulta nuorelle hevoselle, mutta oikeasti se onkin aika helppo tehdä, olen itsekin onnistunut monta kertaa vaikken ole mikään huippuratsastaja//

Vastaus:

Hyvä tarina taas. :) Jasper vaatii kaikenlaista taivuttelua ja jotain tekemistä koko ajan, ettei tylsisty ja aloita temppuilemaan. Ei tarinoiden pituudesta tarvitse välittää, sisältö on tärkein! Muista vain reippaasti kuvailla kaikkia tilanteita, esimerkiksi millaiselta ulkoilma tuntuu, miten poni reagoi apuihisi ratsastaessa. Kuvaile vaan kaikkiea mitä näät, kuulet, tunnet ja havaitset. Kyllä se siitä lähtee! :)
Ansaitset 35vr.

Nimi: Sera

18.09.2016 15:54
Kävelin tummanvioletti reppu selässäni pitkin hiekkatietä. Ihastelin ajatuksissani maisemia, kunnes huomasin suloisen, kimon ponin tuijottavan minua hieman kauempana. Olin aivan myyty. Poni oli jotain niin söpöä! Vasta 10 minuutin ihastelun jälkeen tajusin sen olevan Jasper, uusi hoitohevoseni. Naurahdin itsekseni ja hölkkäsin loppumatkan tallille.
Tallipihalla oli jotenkin aution tuntuista. Siellä oli niin ihanan isot tilat, kun itselläni on isot rakennukset ja vähän tilaa. Astuin talliin varovasti. Sisältä kuului karsinan oven paukutus ja huuto:
- Hiljaa!
Lähdin kohti ääntä ja huomasin tutun naisen. Hänen kanssaan olin sopinut alkavani hoitaa Jasperia.
- Hei, olen Sera. Taidat olla Josefina, eikö? kysyin.
- Juu, minähän se. Olet siis Jasperin hoitaja? nainen kysyi hymyillen.
- Joo, se poni on kyllä söpö! sanoin vieläkin muistellen sen uteliasta katsetta.
- Niin on. Voit heti hakea sen ja vaikka harjailla. Minä lähden tästä siivoamaan karsinoita, josefina sanoi ja lähti hakemaan kottikärryjä.
Lähdin Jasperin tarhalle päin. Ruuna katseli minua välinpitämättömästi. Moikkasin kimoa hoitsuani ja nappasin sen riimun ja narun portilta. Jasper antoi helposti kiinni, eikä onneksi kenkkuillut kun talutin sitä.
Laitoin ruunan käytävälle kiinni ja katselin sitä arvioiden. Se oli ihanan siro ja söpön värinen. Pienihän se oli, mutta niin olen minäkin. Hain Jasperin harjapakin ja otin sieltä kovan harjan. Putsasin isoimmat mudat sillä pois, jonka jälkeen vaihdoin pölyharjaan. Jasper seisoi edelleen kiltisti paikallaan. Se vaati kuitenkin aina saada haistella harjoja ennen kuin käytin niitä. Myös kavioiden putsaus onnistui todella hyvin.
- Teillä näyttää synkkaavan, Josefina sanoi mennessään ohi.
- Jep, Jasper on todella mukavan oloinen, vastasin hymyillen.
- Jos haluat, niin voisit vaikka talutella sitä kentällä käynnissä. Saisit tutustua siihen vielä, eikä liikunta ole pahitteksi Jasperillekkaan, Josefina ehdotti.
Nyökkäsin ja irrotin Jasperin käytävältä. Se kulki kiltisti vierelläni edelleen. Kun avasin kentän portin, se ravasi äkkiä siitä läpi, mutta muuten se toimi kiltisti.
Talutin Jasperia kolme kierrosta oikeaan, sitten kolme kierrosta vasempaan. Sitten aloin menemään kahdeksikkoa, ja aina suunnan vaihtuessa pysäytin sen. Jasper kulki edelleen kiltisti vierelläni, ja välillä jopa hieman taipui ympyröillä.
Viiden kahdeksikon jälkeen talutin ruunan takaisin talliin, jonne se sai jäädä, sillä kello oli jo puoli kahdeksan. Josefina toi Jasperille hieman heinää, loput hän sanoi antavansa illemmalla. Minulle tulikin jo kiire omalle tallille, joten sanoin Jasperille heipat ja lähdin kävelemään kohti kotia suloinen poni mielessäni.

Tästä tuli nyt ehkä hieman lyhyt, seuraavasta tarinasta koitan tehdä pidemmän :)

Vastaus:

Hyvä aloitus kyllä! Jasper tarvitsee juuri tälläisen rauhallisen alun, jotta sen on helppo tutustua sinuun paremmin. Idea taluttamisesta oli kyllä mainio ja ehkäpä paras tapa aloittaa näin nuoren kanssa. Tsemppiä jatkoon ja kyllä ajan myötä tarinoihinkin tulee lisää pituutta! :)
Ansaitset tästä kaappiisi 25vr.

Ps. voit kirjoitella vieraskirjaan itsestäsi pienen esittelyn, jonka lisäisin kaappiisi!

©2017 Leonor - suntuubi.com