Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Image Map


 

Uutispalkki

  • Leonor järjestää kouluratsastuskilpailut 12.11.2016! Lue lisää täältä
  • Syyslomaleiri järjestetään 28.10-30.10! Kutsuun tästä

 


 

Tompan päiväkirjaan kirjoitetaan vain Tompan kanssa tehdyistä tehtävistä, eli kirjoittaja voi olla niin hänen hoitajansa kuin muukin tallin porukkaan kuuluva mikäli on kyseisellä hevosella ratsastanut. Muistathan tarinoissasi realistisuuden, eli todenmukaisuuden.

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Minja

09.10.2016 14:49
Tomppa #3, kouluvalmennus

Lokakuun toisena lauantaina minulla ja muilla hoitajilla oli oiva mahdollisuus osallistua Josefinan pitämään kouluvalmennukseen. Nainen oli kertonut tallin seinällä olevassa lapussa pieniä pätkiä valmennukseen liittyen ja alla oli osallistumismahdollisuus. Heti kuin vain olin kerinnyt, olin laittanut nimeni alle, ratsuna tietysti Tomppa.

Tytöistä Sera ja Linda olivat kanssani valmennuksessa hoitoponiensa kanssa. Jo välittömästi talliin saavuttuani, päätin olla vaihteeksi avulias ja siivota Tompan karsinan. Josefina touhusi yksityistallissa jotain, mutta ketään muuta en vielä tallilla nähnyt. Kaikki hevoset oltiin juuri ehditty viemään ulos, mutta minun ja muiden onneksi Tomppa, Jasmin ja Jasper oli jätetty sisälle valmennuksen takia. Karsinan siivouksen ajaksi siirsin ruunan toiseen karsinaan. Mahassani nipisteli jännityksestä. Olin vain pari kertaa ennen valmennusta ehtinyt käydä hoitohevoseni selässä. Oli kuitenkin silti aivan mahtavaa päästä harjoittelemaan ahkerasti ja potentiaalisesti kouluratsastusta valmennuksen muodossa.

Siivottuani karsinan, kärräsin kottikärryt takaisin lantalalle ja tyhjensin siivoamani lantalan reunalle. Putsasin kädet tuulihousuihini ja kiristin ponnariani. Valmennuksen alkuun oli noin puolitoista tuntia. Olin yhtenä päivänä ostanut Tompalle pari uutta kivaa juttua. Ostamani tavarat olinkin heittänyt kaappiini ja nyt oli aika hakea ne esille. Uusi ja aivan putipuhdas riimu oli pakko laittaa ruunalle päähän. Menin karsinalle ja riisuin vanhan riimun pois. Repäisin hintalapun ja puin riimun hevosen päähän. Se sopi niin hyvin, kuin hevoset minun elämääni. Taputin Tompan kaulaa ja vein sen takaisin omaan, puhtaaseen karsinaansa. Laitoin vanhan riimun roikkumaan muiden ei käytössä olevien riimujen joukkoon. Ehkä joku onnekas saa siitä itselleen vielä hieman kulahtaneen, mutta täydellisen käyttökelvollisen riimun. Lähdin hakemaan kaapistani vielä uudet käyttämättömät harjat ja kaviokoukun, joka ei harjapakettiin kuulunut. Siirsin Tompan vanhat harjat isompaan kippoon, jossa oli ylimääräisiä harjoja ja lisäsin uudet tilalle. Niin puhtaat vielä ja kirkkaansiniset, mutta odottakaapas vain parin viikon päähän. Huokaisin tyytyväisenä. Otin samalla harjakipon mukaani ja laskin sen Tompan karsinan viereen. Riimunnaru vielä mukaan seinältä ja hivuttauduin karsinaan sisälle. Kiinnitin ponin seinään kiinni vetosolmulla. Harjailin ruunaa tarkasti joka puolelta. Rapsuttelin sormellani mutakokkareita jaloista varovasti ja selvitin sen harjan alusta alkaen täsmällisesti. Seuraavaksi on kyllä pakko hankkia selvityssuihketta, koska hännän selvittämisestä ei kyllä mitään tullut.

Poni oli vihdoin läpikotaisin harjattu ja vein tavarat takaisin hyllykköön. Riisuin hikipäissäni päällimmäisen takkini pois ja kipaisin viemässä sen kaappiini. Kerrospukeutuminen on tallilla aina kaiken a ja o. Valmennukseen oli vielä reilut puolituntia aikaa. Noin nelisen kymmentä minuuttia. Siirryin satulahuoneen puolelle. Olisi aika myös hankkia meille joku kiva satulahuopa, joka tietysti sopisi yhteen muiden tavaroiden kanssa. Nostin satulan telineeltä syliini ja lähdin viemään sitä karsinalle. Avasin karsinan ovea ja heitin satulan Tompan selälle. Liu’utin sen oikealle kohdalle, suoristin huovan ja kiinnitin vyön ensimmäisiin reikiin. Muutkin tytöt olivat jo saapuneet talliin ja laittelivat ponejaan kuntoon. Vielä oli suitsien vuoro. Heitin ohjat korvien yli kaulalle ja kutittelin ponin suusta kohtaa, jossa ei ollut hampaita, jotta saisin kuolaimet suuhun. Kiinnitin remmit suitsista. Tallitupaan mennessäni laskin ponnarin alemmas, jotta kypärä menisi päähän. Riisuin tuulihousuni kaappiin ja vaihdoin kaapistani saappaat ja kypärän ja vedin hanskat käteen. Matkaani otin tallilta lainaan mustan kouluraipan, jotta saadaan tänään Tomppaan liikettä.

Josefina oli päättänyt, että tänään pidetään valmennus kentällä, vaikka ilma olikin hieman viileä. Vain muutama astetta plussan puolella. Talutin Tompan kentälle ja käänsin sen oikein päin kaartoon. Laskin jalustimet ja mittailin niitä sopivan mittaiseksi. Kiristin vyötä parilla reiällä.
- Onks tää laihtunu? naurahdin yllättyneenä, kun vyö kiristyi niin helposti.
- Haha! Voi se olla, kun muut sitä on tarhassa vähän pomottanut, Josefina hymyili ja auttoi kyytiin nousussa.
Lähdin kävelemään pitkin ohjin kenttää ympäri tarkastellen samalla jalustimien sopivuutta. Ilma oli sopiva vielä ulkona ratsastukseen, vaikka vaatteita pitikin olla päällä monta kerrosta ja huivit kasvoilla, ettei naama jäätyisi aivan totaalisesti.

Aloitimme valmennuksen vain alkuverryttelyllä normaalisti. Hieman pidemmillä ohjilla käynnissä ympyröitä ja taivutteluja. Josefina oli todella tarkka käsien ja pohkeiden käytöstä. Sain useita moitteita kantapäistä ja liian äkäisestä sisäkädestä. Kaikki vinkit olivat kyllä nyt tarpeen! Parhaani mukaan yritin korjailla istuntaani ja keskittyä ratsastamaan Tomppaa rauhallisilla avuilla. Ruuna on vaan siitä huono, kun peräpään käyttö ei ole kovin hyvä, joten apuja saa aina antaa ihan reippaalla kädellä. Josefina käski napautella välillä varovasti raipalla pariin kertaan, niin saataisiin takapäähän laajempaa liikettä. Ratsastin useita voltteja, joissa oli kyllä tarpeellista koko ajan ratsastaa eteen. Valmennus eteni samalla kaavalla, mutta kevyessä ravissa. Josefina kertoi parhaansa mukaan hyviä ohjeita kaikille tasapuolisesti ja kertoi vinkkiensä syitä perustellen. Tomppa oli ihmeellisen laiska, eikä suostunut liikkumaan takapäästään melkein ollenkaan. Josefina useasti käski minun napautella raipalla kevyesti pohkeen taakse. Oli aika istua satulaan ja ratsastaa perusistuntaravissa loivaa kiemuraa asettaen ja taivuttaen kunnolla. Tompan ravi ei kovinkaan pomputtava ole, joten istuminen ei ollut vaativaa. Ravikin alkoi pikkuhiljaa kehittyä paremmaksi ja ruuna oli rento kaulasta, muttei aivan haetussa muodossa.

Valmennus oli tähän asti mennyt toivotusti, vaikkei ehkä niin hyvin kuin olisi voinut. Käveltyämme pienet välikäynnit siirryimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa ravissa, käyntiin siirtymisten kanssa. Tomppa toimi jo huomattavasti paremmin. Pitkälle sivulle oli tarkoituksena lisätä hieman ravia. Olin oikeastaan melko tyytyväinen joihinkin ravi lisäyksiin, vaikkakin takajalkojen mukaan saannissa oli pienoisia ongelmia. Muutaman kiemuran jälkeen tarkoitus oli taas laukassa jatkaa loivaa kiemuraa. Muuten ratsastettiin itsenäisesti ympyröitä ja voltteja. Laukka pyöri oikeastaan ihan hyvin ja loivasta kiemurasta ei montaa huonoa suoritusta edes tullutkaan. Josefina moitti vain laukassa ylävartalon pientä etukenoa, jota yritin useaan kertaan muistaa korjailla. Laukassa sama vielä toiseen suuntaan ja valmennus alkoi olla purkissa. Loppukäyntien aikana Josefina kertoi valmennuksen kohokohtia ja kertoi henkilökohtaisesti kaikille pieniä vinkkejä. Meidän valmennuksemme jälkeen oli starttaamassa toinen valmennus, joten oli hyvä siirtyä alta pois. Käänsin Tompan kaartoon, laskeuduin alas ja nostin jalustimet, etteivät ne jäisi mihinkään kiinni. Taputtelin ruunan kaulaa ja rapsutin sitä korvan takaa. Talutin Tompan talliin ja riisuin siltä varusteet pois. Ei poni ollut hirveän hikinen, joten se ei loimea pihalle tarvinnut. Hirveä kiire sillä ainakin oli. Muut ponit hirnahtelivat tarhasta heinää suussaan. Sai kyllä pelätä ettei joku pian tukehdu ruokaansa. Ei nyt aivan. Talutin Tompan tarhaan ja irrotin narun riimusta. Se ravaili innoissaan heinäpaalille kavereiden viereen. Vein narun takaisin talliin ja vaihdoin kamppeeni samoihin kuin tallille saapuessani. Kiitin vielä Josefinaa valmennuksesta ja lähdin kotiin ihan hyvillä mielin!

// tässä nyt valmennuksesta tarinaa! Ens kerralla varmaan vaan kirjoittelen tyttöjen kanssa syysmaastosta ja muista touhuista tallilla. :)

Vastaus:

Hyvää työtä taas! Ihanaa kun saan lukea valmennuksesta tarinaa, odottelen vielä jos muutkin ovat viitsineet rustailla jotain. :) Teillä meni siis kohtalaisen hyvin, aina ei voi mennä täydellisesti, mikä on totta kai jokaisen ratsastajan kohdalla aivan normaalia ja tuttua! Tomppa on välillä vähän vaikea ratsastaa eteen, mutta ajan myötä opit sen kanssa erilaisia niksejä, joilla saat ruunan toimimaan loistavasti! Aivan super hienoa hoitamista Minja, pärjäätte varmasti Tompan kanssa yhdessä pitkälle. Jatka ehdottomasti samaan malliin! :)
Ansaitset tästä 55vr.

Nimi: Minja

27.09.2016 18:59
Tomppa #2, ratsastustunti

Sunnuntaipäivät ovat kyllä parhautta. Ei pelkästään ratsastustuntini vuoksi, mutta ihan vaan muutenkin. Päiväni oli alkanut reippaasti kävelylenkillä koirani kanssa nauttien kauniista ilmasta, jonka jälkeen olisikin tarkoituksena lähteä tallille. Kello näytteli noin puolta päivää saavuttuani takaisin kotiin lenkiltä. Pakkailin mukaani ratsastustavaroita, joita en viime kerralla raaskinut mukanani kantaa. Äitini oli tutkiskellut kotimme ohi kulkevan bussin aikatauluja. Aikaa bussin lähtöön oli vielä reippaat puoli tuntia, joten kerkesin ihan rauhassa pakkailla tavaroitani ja haukkaamaan jotakin välipalaa.

Päästyäni vihdoin hetken odottelun jälkeen bussiin, selailin vieläkin Leonorin sivuja. Ihania ja ihan super kivannäköisiä hevosiahan koko paikka oli täynnä. Tänään kuitenkin pääsisin ihan ensimmäistä kertaa kokeilemaan hoitohevostani selästäkäsin. Tomppa oli Josefinan sanojen mukaan hieman haastava ratsastaa, varsinkin takapään liikerata ei kummoisen suuri kuulemma ole. Odotin silti ruunan kokeilemista ihan älyttömän paljon. Bussimatka tuntui aivan järkyttävän pitkältä. Leonorin päätalli alkoi näkyä pikku hiljaa puiden takaa ja painoin stop-nappia. Tässä oli päätepysäkki minulle ja käveltävää matkaa vain muutama sata metriä. Kävelin reippahasti saapaskassin ja kypäräpussin kanssa tallitupaan. Järjestelin tavaroitani kaappiin ja vilkaisin kelloa. Varttia yli yksi. Tässähän on vielä monta tuntia ratsastustuntini alkuun. Putsailin hetken aikaa Tompan harjoja sen ämpäristä. Hiekka pöllysi ja jouhia tippui pilvin pimein tallin lattialle. Pyyhkäisin jouhet ja muut karvat lattialta roskikseen. Talli tuntui kovin autiolta. Kuulin kuitenkin jotain ääntä viereisestä yksityistallista. Hiippailin varovaisesti kohti ääntä. Josefina oli laittamassa puoliveritammalleen Veeralle uusia ruokakippoja seinään kiinni.
- No johan on vaikea tapaus, Josefina ähki.
- Voinko auttaa? Kysäisin hiljaisesti, ettei nainen pelästyisi.
- Haha ei tarvi, valmista on! Josefina iloitsi, oletpas aikaisin tallilla, hän jatkoi.
- Joo, ajattelin puunailla Tompan ihan kunnolla tuntia varten! Naurahdin.
Josefina jatkoi hommiaan ja minä siirryin takaisin päätalliin.

Ilmassa tuoksui ihanan syksyinen raikas tuoksu. Ilma oli kuitenkin todella viileä ja tuulinen. Yksi hoitajista, Sera, oli myös kanssani samalla tunnilla. Kipaisin hakemassa kaapistani riimunarun ja lähdin hakemaan Tomppaa tarhasta. Silmiini kantautui jokin uusi juttu. Ei täällä ennen ole näin montaa hevosta ollut. Hymähdin itsekseni. Tarhoissa asui nykyään jokin nuoren oloinen suomenhevonen, hassun lehmänkirjava poni ja tuntsareiden joukossa komeili uusi valkoinen iso poni. Päättäväisenä kävelin tarhalle. Hivuttauduin portin välistä ja huutelin Tomppaa. Ruuna seisoi heinäpaalilla muiden ponipoikien kanssa. Tartuin sitä riimusta, silitin pehmeää turpaa ja kiinnitin narun. Rapsuttelin hetken sen kaulaa harjan alta. Oli se vaan niin suloinen ruuna. Talutin Tompan ulos tarhasta. Lukekin oli sitä mieltä, että nyt kyllä mennään talliin. En tiedä johtuiko se siitä, että pienellä ponilla ei kovin paljon tilaa ollut heinäpaalilla. Hätistelin Lukea takaisin peremmälle tarhaa ja kiinnitin portin. Pikku poninen ravaili paalille, kun vihdoin sen pienelle turvalle oli myös paikka. Saavuimme tallille ja kiinnitin ruunan käytävälle, aivan sen karsinan eteen. Tomppa tuijotti korvat hörössä käytävältä ulos, tarkkaillen mitä kaverit puuhailevat. Harjaämpäristä kaivelin mukaani vain pölyharjan ja kaviokoukun. Pyyhkäisin harjalla suurimmat pölyt ja hiekat pois ja putsasin kavioita. Talliin saapui minulle aivan uusi tuttavuus.
- Päivääpäivää, nainen sanoi astuessaan tallin ovesta sisään.
- Hei, olen Minja, tervehdin ja hymyilin leveästi.
- Hei vaan, olen Olivia, nainen esittäytyi ja laski ison muovikassin maahan ja sitoi hiuksensa ponnarille.
- Ai, ei ollakkaan ennen nähty, naurahdin, mikäs sinut on tänne tuonut? Utelin naiselta, harjaillessani Tompan karvaa selän päältä.
- Haha, no tuo minun pieni lehmäponini kaipaili karsinapaikkaa ja Leonor osoittautuikin aivan mahtavaksi paikaksi, nainen kertoi ja nosti muovikassinsa tallin lattialta.
- Leonor on kyllä ihan super kiva, vaikkakaan en täällä kauaa vielä ole ollutkaan. Tässä onkin minun hoitoponini Tomppa, hassu tapaus, kerroin Olivialle
- Hän on kyllä suloinen! Minä kyllä jatkan matkaani, kun Rullan tavaroita on vielä hirveästi purettavana.
Sanoin naiselle vielä heipat ja vein ottamani tavarat takaisin harjaämpäriin.

Aika oli sentään kulunut jo jonkin verran. Tuntiin oli enää kolmisen tuntia ja seuraavaksi olikin edessä karsinan siivous. Ajattelin auttaa Tuulia ja Josefinaa siivoamalla Tompan karsinan. Herra oli kyllä saanut boksinsa aika kuntoon. Hain lantalasta tyhjät kottikärryt ja muovisen talikon. Kärräilin tarvitsemani tavarat karsinalle. Hetken siivoiltuani karsinaa, paikalle saapui toinen tyttö. Sera oli päättänyt myös tulla talliin aikaisin ennen tuntia.
- Moikka! Hän huudahti saavuttuaan talliin.
- Moimoi! Olet sitten sinäkin aikasessa liikenteessä, hymähdin ja laitoin talikon kärryihin.
- No kylläkyllä, ajattelin kanssa vähän siivoilla ennen tuntia ja hoidella Jasperia, tyttö kertoi ja silitti käytävällä seisovan ruunan turpaa.
- En kyllä sitten yhtään tiedä mitä tästäkin päivästä tulee, tunnin suhteen meinaan, naurahdin ja lähdin viemään lastia lantalaan.
- Hyvin se varmaan menee tai en tiedä mun ja Jasperin osalta, jätä muuten vaan kärryt siihen johonkin lähelle niin siivoan myös Jasperin aivan super kakkaisen karsinan, Sera huokaisi katsoen hoitoponinsa karsinaan pyöritellen silmiä.

Siivottuani karsinan jäin suustani kiinni Seran kanssa. Aikaa kului nopeasti ja tuntiin oli enää reilut 45 minuuttia. Tomppa seisoskeli karsinassaan tyytyväisen näköisenä heitettyäni sille pienen sylillisen heinää. Hivuttauduin harjaämpärin kanssa karsinaan ruunan seuraksi. Sera oli hakemassa Jasperia ja paikalla oli myös kaksi muuta tuntilaista, joiden nimet eivät kyllä olleet minulla ollenkaan tiedossa. Sera ja Jasper saapuivat aika rytinällä sisälle ponin pelästyessä ulkona olevaa koiraa.
- Rauhassa nyt! Sera komensi ja piteli ruunaa kaikin voimin.
Talliin oli saapunut myös muut tuntilaiset. En juuri heistä muuta tiennyt kuin, että ratsastivat tunnillamme Tahvolla ja Samulla. Kaikki ponitytöt yhdessä laitoimme ponejamme kuntoon. Harjailin jo melko puhdasta valkoista karvaa vielä kovalla harjalla. Rapsuttelin aina välillä Tomppaa korvan takaa ja juttelin sille kaikenlaista. Harjasin hyvin vielä jalkoja ja otin ämpäristä suojat. Liu'utin jännesuojat paikoilleen etujalkoihin ja kiinnitin tarroilla, tein saman myös hivutussuojilla takajalkoihin. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset mukaani. Heitin satulan selkään, suoristin huovan ja kiinnitin vyön ensimmäisiin reikiin. Taputin ruunaa kaulalta. Vuorossa oli vielä suitset, joista ei ongelmia meille aiheutunut. Muutkin tytöt alkoivat olla valmiina ratsujensa kanssa.

Lähdimme yhtenä ryhmänä kohti maneesia, jossa Josefina jo odotteli meitä. Käänsin Tompan keskellä kenttää ja kiristin vyötä parilla reiällä. Laskin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Se tuntui jo heti oikealta hevoselta minulle. Silitin sen pehmeää karvaa ja mittailin jalustimet minulle oikean mittaisiksi. Josefina käski meitä aluksi kävelemään vain pitkin ohjin uraa pitkin oikeaan kierrokseen. Tompan askeleet tuntuivat hieman laiskoilta, mutta kivan pehmeiltä. Nautin kyydissä olemisesta jo heti ensi askeleilla.
- Tänään tunnin aiheena on vain tutustua teidän ratsuihinne. Harjoitellaan vähän istunnalla hevoseen vaikuttamista ja tehdään muutamia pohkeenväistöjä alkuverryttelyksi, Josefina kertoi ja istuutui keskelle kenttää penkille, keräilkääs ohjia tuntumalle ja etsikää alle kunnon käyntiä, nainen jatkoi.
Hieman jännityksen tuntumassa keräsin ohjia hieman liikaa ja tarkkaavaisena opettajana Josefina moitti minua siitä. Muutaman rakentavan kommentin jälkeen sain Tompan tuntumaan paljon paremmalta. Vaikka hevonen vaatikin enemmän eteen ratsastusta, se silti tuntui yllättävän kivalta. Tuntui jatkui aluksi vain käynnissä hevosia taivutellen ympyröillä ja tarkalla kulmiin ratsastuksella. Tomppa toimi aina silloin tällöin tosi hyvin, mutta välillä se keskittyi aivan muuhun kuin tehtävään. Siirryime veryttelemään ravissa ja jatkoimme samaa tehtävää ravissa keventäen. Ruuna pikku hiljaa alkoi heräillä ja vertyä. Ravikin tuntui paljon paremmalta, jopa takapäästä.

Välissä olimme pitäneet pienen tauon ravissa, mutta nyt jatkoimme verryttelyä laukassakin. Tehtävänä oli ratsastaa alle rauhallinen ja toimiva laukka, sekä ratsastaa suuria ympyröitä. Tomppa toimi tässä kohtaa jo huomattavasti kivemmin ja pyrki liikkumaan melko rentona. Laukkojen jälkeen siirryimme tekemään pohkeenväistöjä ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. En näin tauon jälkeen aivan terässä ollut, mutta Josefina antoi loistavia vinkkejä ja kertoi mitä pitäisikin eri tavalla toteuttaa. Leikittelin hieman kuolaimella ja Tomppa pyrki antamaan periksi kaulastaan ja oli älyttömän kivan tuntuinen käynnissä. Kiitin sitä silittämällä kaulaa aina onnistuneesta tehtävästä. Ravissa pohkeenväistöissä olikin enemmän tekemistä, mutta hetken pähkäiltyämme homma toimi ihan hyvin. Seran nuori ratsu Jasper oli aivan hämmillään tehtävien vaihtuessa ja muutkin tuntilaiset suoriutuivat ihan hyvin. Melko tasaväkinen porukka. Tunti alkoi olla lopuillaan, jolloin Josefina antoi meille luvan siirtyä rentojen loppuravien kautta käyntiin pitkin ohjin. Tapputelin ruunan kaulaa ja kiitin Josefinaa kivasta ensimmäisestä tunnista.

Käveltyämme hetken aikaa oli aika mennä talliin. Tuuli oli laitellut osalle hevosista jo heiniä ja Tomppa olikin yksi onnekkaista. Riisuin siltä välittömästi suitset ja annoin sen rouskutella iltaheiniä rauhassa. Avasin satulavyön ja vedin hieman hikisen selän päältä satulan omalle paikalleen. Irrotin vielä suojat ja silitin Tompan turpaa. On se kyllä niin ihana poni! Rakkautta suorastaan ensi silmäyksellä. Sera ja muutkin tytöt olivat ylpeitä poneistaan, joka on ratsastuksessa tärkeää.
- Laitas Minja Tompalle vähän lisää heinää yötä vasten, ettei sille tule tylsää, Tuuli huudahti ulko-ovelta.
Nyökkäsin iloisesti ja käväisin hakemassa vielä pienen sylillisen heinää ruunalle. Sen tyytyväinen katse sai minullekin hymyn huulille. Niin onnistunut tunti ja päivä, vaikka ei täydellisesti mennykkään.

Vastaus:

Loistavaa Minja! Olipas pitkä tarina, mutta todella mielenkiintoinen loppuun asti ja hyvin kuvailtu. Tsemppiä sulle ja Tompalle, teillä menee kyllä nyt jo hyvin! :)
Ansaitset tästä 60vr.

Nimi: Minja

19.09.2016 21:54
Tomppa #1 Aloitustarina

Äitini oli lukenut lehdestä pikkuruisen mainoksen, jossa puhuttiin uudesta tallista, Leonorista. Hetken ratsastustauolla oltuani, minua alkoikin jo hieman harmittamaan ponitytön elämän jättäminen. Ei tulisi kuuloonkaan. Tartuin pikaisesti puhelimeeni ja äiti luetteli numero kerrallaan minulle Josefinan, Leonorin omistajan puhelinnumeroa. Näppäilin minkä kerkesin numeroita puhelimeeni. Innostuneena pyysin äitiä avaamaan mahdolliset tallin sivut mikäli sellaiset netin ihmeellisestä maailmasta löytyisikään. Äiti matkasi pitkin sivuja, löytäen kuitenkin pian Leonorin sivuille. Talli oli täynnä mitä suloisimpia poneja. Mieleeni kuitenkin tarttui eräs ruuna, joka kovasti muistutti minun ja kaverini jo edesmennyttä yhteistä kesäheppaa. Osoitin sormellani näyttöä.
- Tuo se on! Tuon minä haluan, äitiäiti pliis, huusin kurkku suorana keittiön pöydän vieressä.
Tai en minä nyt sitä ihan omaksi halunnut, mutta kokeilla ainakin halusin, millainen kapistus tuo polle olisikaan hetken tauon jälkeen. Äitini ehdotuksesta laitoin Josefinalle viestiä. Nainen vastasikin minulle jo parin tunnin kuluessa ja ehdotti tallille saapumista, koska toiminta siellä oli vielä kovin pientä ja omistajalla oli hyvin aikaa esitellä paikkoja.

Päivä koitti, jolloin oli aika matkata kaua odottamalleni reissulle. Talli ei itse asiassa sijainnut ollenkaan huonolla paikalla. Vajaan kymmenen kilometrin päässä, joka ei siinä kohtaa tuntunut matkalta eikä miltään, koska määränpäähän oli aivan pakko päästä. Tällä kertaa tartuin isäni puoleen, joka oli luvannut heittää minut tallille. Hetken vängättyämme lähtöajasta, sain tahtoni irti ja hyppäsin auton kyytiin. Isäni on myös hevosihminen ja omistaessa ravihevosia, kävin hänen kanssaan aina talleilla pyörimässä ja olin se kaikkien tiellä oleva pikkuruinen ponitytön alku. Matka loppujen lopuksi meni yllättävän nopeasti ja saavuimme tallin pihaan. Isälle vaan pikaiset heipat ja kohti päätallin ovia. Näin tallituvan ikkunasta tummahiuksisen naisen, joka näytti pähkäilevän puhelimensa kanssa.
- Hei, sanoin ujosti astuessani tallitupaan.
- Oh, hei, päivää, moi, Josefina aloitti lupaavasti
- En varautunut ratsastusvarusteisiin tällä kertaa, jatkoin aloittamaani keskustelua
- Ei haittaa! Parempi onkin tutustua ensin vain näin maastakäsin. Tota, poni on tossa ekassa tarhassa tuo melkein valkoinen otus tossa portilla. Mä koitan vastailla nopeasti näille muille uusille hoitajille. Voitkin kipaista hakemassa ruunan sisälle, nainen jatkoi ja pähkäili edelleen tekstiviestien kanssa pyyhkien hikeä otsalta.
Nyökkäsin ja nappasin laukustani riimunnaruni.
- Kaappisi on muuten tuossa, tuo toka ylhäältä! Heitä vaan laukku sinne, Josefina huudahti vielä ennen kuin kerkesin pihalle.
- Haha aivan joo, laitankin tavarani sinne, naurahdin
Pääsin jatkamaan tehtävääni. Tallustin kohti tarhaa ja tartuin ruunaa riimusta. Silitin sen silkkistä turpaa ja kiinnitin narun. Avasin porttia varovaisesti ja talutin ponin sisälle talliin. Käänsin Tompan käytävällä ja laitoin kiinni kahdella narulla molemmilta puolilta. Kipaisin hakemassa hyllyköstä herran harjat. Aloitin puhdistamaan tuota ei-niin-valkoista karvaa ensin pölyharjalla.
- No kerros jotain itsestäsi, Josefina ilmestyi paikalle.
- Hmm, no tota.. Öö olen tosiaan Minja, nyt ollut hetken hevosista tauolla, mutta pääasiassa säännöllisesti ratsastanut sen 8 vuotta ja tykkään ratsastella tosi paljon niin sileellä kuin esteilläkin ja molempia olen kilpaillut jonkin verran, en hirveästi, mutta vähän.
- Kuulostaa hyvältä, millaisia tavotteita sulla sitten on? Nainen jatkui kyselyä.
- No en mä tiiä, olishan se kiva päästä valmentautumaan taas paljon ja kilpailemaan, kun kerran nyt on tälläinen kivanoloinen heppa taas käytettävänä.
- Tottahan toki, siitä vaan jokaiseen valkkaan ja muuhun mukaan, niin siitä se lähtee! Tutustu rauhassa Tomppaan ja huutele jos jotain kysyttävää tulee! Josefina kehotti ja lähti kohti yksäritallia.
Olin jo hetken aikaa ehtinyt harjailla ponia. Putsasin vielä kavioita ja harjailin huolella ponin jalat hiekasta. Kiinnitin riimunnaruni takaisin ponin riimuun ja talutin sen ulos. Annoin sen syödä vielä viimeisiä ruohotupsuja ja muita herkkuja, samalla kun yritin saada ponista hyvää kuvaa äidille ja isälle.

Istuttuani melkein puolisen tuntia ulkona Tompan kanssa, isä laittoi viestiä tulevansa hakemaan minua.
- Laita vaan se tohon sisälle, käydään muutenkin hakemassa Tuulin kanssa muutkin ponit iltaruokintaan, Josefina pyysi kantaessaan heinää sisälle.
- Toki, saanko antaa Tompalle iltaruuat? Kysyin vielä pieni virne huulilla.
- Totta kai saat, siitä reilusti heinää ja greenlinet onkin turvotettuna jo, joten kaurat vaan sekaan ja kippaan. Anna sen kuitenkin hetken syödä heinää ensin, Josefina kertoi ja ojensi heinäkärryjä lähemmäs.
Heitin reilut määrät heinää ensin ponille ja silittelin sen siistiä karvaa. Ihana heinän rouskutus kuului taas pitkästä aikaa korvani vierestä. Muutkin hevoset pikku hiljaa alkoivat saapua iltapalalle ja sain luvan Josefinalta antaa iltamömmöt Tompalle. Suukotin vielä ponin päätä, kiitin Josefinaa ja kiirehdin autolle isäni haettua minut.

Vastaus:

Todella kiva aloitus sinullakin! Hyvä tapa onkin aluksi tutustua heppoihin vain maastakäsin, joten idea oli kyllä hyvä. Hienosti kuvailtu myös ja sanavalinnat olivat ihan hyviä. Nyt vain rohkeasti selkään ja treenailemaan, niin eiköhän se siitä! :)
Ansaitset tästä 35vr.

©2017 Leonor - suntuubi.com