Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Image Map


 

Uutispalkki

  • Leonor järjestää kouluratsastuskilpailut 12.11.2016! Lue lisää täältä
  • Syyslomaleiri järjestetään 28.10-30.10! Kutsuun tästä

 


 

Samun päiväkirjaan kirjoitetaan vain Samun kanssa tehdyistä tehtävistä, eli kirjoittaja voi olla niin hänen hoitajansa kuin muukin tallin porukkaan kuuluva mikäli on kyseisellä hevosella ratsastanut. Muistathan tarinoissasi realistisuuden, eli todenmukaisuuden.

Vieraskirja  

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Senni

14.10.2016 19:18
Olin mennyt ilmoittamaan itseni ja Samun kouluvalmennukseen. Takana meillä oli pientä tutustelua, mutta ei yhtään ratsastustuntia, eikä siten myöskään ratsastusta. Ajattelin kuitenkin, että tämä olisi hyvä tapa tutustua hoidokkiini selästä käsin, sillä valvovan silmän alla myös omat virheeni huomattaisiin paremmin. Kipaisin katsomassa ilmoittautumislistoja ja huomasin, että ryhmä koot olivat korkeintaan kolmelle hengelle. Meidän ryhmämme muodostui minusta ja Samusta, sekä Sislasta ja hänen suloisesta suomenhevosoristaan Nuutista.

Sisla oli käytävällä Nuuttia puunailemassa, kun minä lähdin tukka putkella hakemaan Samua tarhastaan. Ilta oli jo hämärtynyt ja ilmassa oli usvaa. Kahmin itseni huonon näkyväisyyden läpi ja löysin tarhan perältä mutaan vuorautuneen hoidokkini. Ou-nou, totesin ja ojensin taskustani kohmeisilla käsilläni omenan puolikasta. Samu pärskähti ja käveli luokseni kiinnostuneena napaten omenan mukaansa. Omenan saatuaan herra kuitenkin peruutti ja lähti ravaamaan kauemmas minusta. Nyt tuli siis se päivä jota en toivonut hetkeen näkeväni: känkkäränkkä-päivä. Ei auttanut muu, kuin saalistaa ruuna kaikin mahdollisin nurkkaan ajo keinoin ja lopulta onnistuin heittämään riimunnarun ”villiorin” kaulan ympärille, ja sain kuin sainkin sen kiinni.

Voimani olivat lopussa jo kun pääsimme talliin, mutta työn sarkaa riitti vielä vaikka muille jakaa! Ponin kuuraukseen ja harjan selvittämiseen vierähti useampi vartti, ja varsinaisesta varustamisesta ei puolestaan meinannut tulla yhtikäs mitään. Tuhahdin pitkään yrittäessäni kolmatta kertaa saada hampaitaan yhteen purevan ponin suuta auki kuolaimia varten. Lopulta sain kuin sainkin kielen reunaa kutiteltua niin, että Samu päätti avata ammottavan kitansa. Huh, helpotus! Naurahdin huokaisten.

Sisla ja Nuutti olivat jo matkalla maneesille, jossa Josefiina oli meitä jo odottamassa. Lähdimme matkaan Samun kanssa, mutta poniherra lähtikin kohti heinälää ihan omin neuvoin. Minä hölkkäsin ponin perään ja kova työ Samua ei tosiaan ollut metsästää, kun heinäpaalista turpaa ei meinannut saada edes irti. Matkamme jatkui maneesia kohti ja pääsimme oikeaan osoitteeseen, viimein!

Maneesissa Josefiina ihmetteli miksi saavuimme paikalle vasta nyt, ja saikin vastauksen nähdessään heinätupot Samun suunpielissä. Hän auttoi minut selkään, sillä Samu ei tahtonut pysyä paikallaan ja satulavyötä kiristäessä takajalat meinasivat nousta maasta turhankin korkealle. Jännityin selässä kankeaksi kun pääsimme liikkeelle. Samun askeleet tuntuivat tasaisilta, tosin hieman tahmeilta. Aloitimme käynneillä ja raveilla, jotka jäivät osaltamme hieman lyhyiksi myöhästymisestämme johtuen. Samu oli alkuun hieman hankalana, mutta kun aloitimme lisätymmän ravin ja käynnin harjoittelun, alkoi ruuna herätä työn touhuun. Kolmikaarisella kiemurauralla Samu taipui hienosti, tosin omassa istunnassani on vielä kehitettävää. Puolen tunnin kouluväännön jälkeen ruuna alkoi vihdoin rentoutua ja pystyin vihdoin keskittymään myös omaan asentooni ja mahdollisimman pieniin ja herkkiin apuihin.

Laukkaa emme paljoa harjoittaneet, mutta minulle jäi valmennuksesta todella hyvä fiilis. Nyt uskallan itsenäisestikin ratsastaa Samua, vaikka alkuun hommat eivät luistaisikaan. Känkkäränkkä-päivistä huolimatta ruuna on oikein mukava tyyppi, jonka kanssa on oltava hitusen huumoria. Valmennuksen jälkeen juttelimme vielä sattuneista kömmähdyksistä ja sainkin Josefinalta hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten. Ilmeisesti Samulle olisi pitänyt antaa hieman heinää ennen valmennusta, jotta sen ajatukset olisi saatu kirkkaammiksi ennen sitä.

Tallissa Samu sai vielä herkkuja ja reilusti rapsutuksia palkinnoksi. Ensi kerralla Samua hoitaessani, en edes harkitse nousenko ruunan satulaan vai en, sillä vastaus on ehdottomasti kyllä! Uskaltauduin myös ilmoittautumaan Samun kanssa kilpailuihin, ennen sitä on kuitenkin vielä harjoiteltava!

Vastaus:

Hyvä kuulla taas sinusta! Samu on kyllä välillä semmoinen kaveri. Hyvä kuitenkin, että valmennus oli muuten onnistunut ja pääsitte lopulta yhteisymmärrykseen. Nuo ''känkkäränkkä''- päivät ovat välillä hermoja raastavia, mutta eihän niitä usein vastaan silti tule!
Ansaitset tästä 40vr.

Nimi: Senni

26.09.2016 22:43
Tänään oli yllättävän hyvä sää! Aurinkokin pilkahteli pilven reunan takaa ja sai pilvet näyttämään erityisen kauniilta. Kävelin kumisaappaat lotisten(kyllä, vettä oli joka tapauksessa satanut aiemmin päivällä) kohti Leonoria. Olin edelleen innostuksesta jäykkänä, enkä malttanut odottaa, että pääsisin tänään harjaamaan ja rapsuttelemaan Samua. Ulkona kohti lantalaa kottikärryjä työnsi uusi tuttavuus. Hän oli tuonut pari päivää sitten oman hevosensa tallille. Nuutti niminen suomenhevonen olikin jo tarhassa tottumassa tallin tavoille. Nuutin omistaja Sisla vaikutti oikein mukavalta naiselta ja rupattelin hänen kanssaan koko matkan talliin saakka.

Tallissa odotti uusi hevonen – Rulla. Rullakin oli vasta talliin muuttanut yksityishevonen, jonka omistaja Olivia oli kiireisellä päällä. Tamman tavaroita oli kuulemma vielä monta lastia viemättä, joten päätin antaa naisen jatkaa touhujaan, ennättäisimme juttelemaan kyllä myöhemminkin. Jatkoin matkaani Samun karsinalle, jota ei oltu vielä puhdistettu. Ilahduin, että pääsin aloittamaan hoitajan hommat tällä kertaa tosissaan. Sisla jätti minulle tyhjät kottikärrynsä ja vankan rautatalikon. Hihat heilumaan ja karsina puhtaaksi!

Karsinan puhdistettuani huomasin likaisen ruoka-astian, joten päätin puhtaita puruja hakiessani tuoda samalla ämpärin ja tiskiharjan kuppien puhdistamista varten. Ajatus hyvä, toteutus huono. Koko käytävän poikki kulki puhtaiden purujen vana, joten jouduin vielä lakaisemaan käytävänkin puhtaaksi. Kupit puhdistuivat melko nopeasti, joten pääsin kuin pääsinkin hakemaan Samun hoidettavaksi tälle illalle. Nappasin jo hieman kuluneen, elämää nähneen riimun ja hieman auki punoutuneen narun karsinan oven edessä olevasta naulakosta.

Sää oli edelleen hyvä, mutta aurinko oli kadonnut pilvien taa, ja ilmassa oli sateen tuntua. Päästyäni ”ukkopoppoon” tarhalle kutsuin Samua rauhallisella äänellä. Poniherra liikautti korviansa äänen suuntaan, ja nostikin lopulta päänsä maata hamuamasta. Ojensin kädessäni olevan leivän, jolloin koko äijälauma lähti saapumaan luokseni. Samu kuitenkin piti puolensa ja luimisteli komealle punkkaritukkaiselle Kallelle. Hymyilin ja pujotin riimun Samun päähän. Otin hoidokkini kiinni ja avasin tarhan portin, joka narahti pienesti.

Suljettuamme tarhan portin, saattoi matkamme jatkua talliin. Samu pääsi karsinaansa uusien purujen sekaan ja päättikin pyörähtää puruissa pariin otteeseen. Parempi nyt, kuin harjauksen jälkeen, ajattelin. Harjat minun täytyi vielä erikseen hakea karsinaan, joten hain ne pikaisesti Samun odotellessa ruoka-kuppiaan turhautuneena kolistellen. Otin pölyharjan ja aloitin hoitsuni perusteellisen puhdistuksen. Samu seurasi kiinnostuneena toimiani ja välillä hieman tunnusteli housujeni taskuja herkkujen toivossa. Pakkohan minun oli pieni pala leipää sille antaa, niin nätisti se oli koko harjauksen ajan. Kaviot puhdistin kaviokoukulla, ja puhdistamista niissä olikin! Vesi, kura, puru ja heinät olivat tehneet ihanan tarttuvan muovailuvahamaisen mössön kavionpohjaan. Hetken jouduin tuskailemaan, jotta sain kaikki kaviot puhtaaksi. Samu kun ei olisi millään jaksanut kannatella raskaita takakavioitaan itse.

Kello oli jo melko paljon, ja pihalla alkoi hämärtyä. Ajattelin silti, että lähtisimme Samun kanssa kävelemään pienen lenkin maastossa, maastakäsin tietysti. Otin fleeceviltin ja laitoin sen ruunalle. Laitoin riimun sen päähän ja kiinnitin siihen narun. Olimme juuri lähdössä, kun Josefina juoksi meidät kiinni. ”Laita itsellesi tämä heijastinliivi ja Samulle tämä heijastinremmi kaulaan, tässä myös otsalamppu, jos pimeä ehtii yllättämään!” Kiitin Josefinaa ja pääsimme jatkamaan paremmin varustautuneina matkaamme maastoja kohti.

Minulla oli alkeellinen puhelimeni mukanani, jossa toimi juuri ja juuri kartta toiminto. Kartasta näin pienen lenkin, jonka ajattelimmekin sitten kävellä. Samu oli alkuun hieman hermostunut, mutta rentoutui minun silitellessäni sen vahvoja ryntäitä. Pimeässä heiluvat oksat saivat tosin minunkin ihoni kananlihalle. Sää ei ollut enää kovinkaan lämmin ja tuuli tuntui luissa ja ytimissä. Maastolenkkimme ei onneksi ollutkaan edes niin pitkä kuin oletin, joten menimme maneesiin vielä lämmittelemään joksikin aikaa. Maneesissa oli tyhjää, joten päätin pistää oven kiinni ja antaa Samun juosta hetken irtona koko maneesissa.

Alkuun Samu ei oikeastaan ymmärtänyt vapauttaan juosta, mutta pian ruuna tajusi ottaa siitä kaiken ilon irti. Muutamat ilopukit ja laukka rodeot saivat minut nauramaan ääneen. Kuitenkin kutsuessani Samua nimeltä, se ravasi luokseni iloisesti korvat hörössä. Olin sen reaktiosta jopa hieman ihmettynyt, se näytti jo nyt luottavan minuun jopa yllättävän paljon! Ehkä syynä oli pienet herkku lahjonnat, mutta ainakaan poniherraa ei mietityttänyt, uskaltaako luokseni tulla vai ei.

Hetken rapsuttelujen jälkeen otin ruunan kiinni ja ajoitukseni osui kyllä kohdalleen! Pääsimme juuri Josefinan ja Veera nimisen kauniin tamman treenien alta pois. Talliin päästyämme harjasin Samun vielä uudelleen ja laitoin fleeceloimen roikkumaan ovessa olevaan tankoon. Toin iltaheinät Samun karsinan eteen ja istahdin niiden päälle. Poni hamuili reiteni alta heiniä ja meinasi tiputtaa minut puolikkaan heinäpaalin päältä saadakseen ne itselleen. Naureskelin Samulle ja totesin ääneen: ”Tein kyllä yhden elämäni parhaista päätöksistä valitessani sinut hoitohevosekseni.”

Vastaus:

Super hyvä tarina taas! Tuo kuvailun määrä on juuri sopivaa ja tarina etenee todellakin hyvin luettavana! Hyvää työtä taas Senni. :)
Ansaitset 45vr kaappiisi!

Nimi: Senni

20.09.2016 10:12
Näppäilin rämällä nokialaisellani viestin Josefinalle, jonka kanssa olin sopinut tulevani katsomaan hevosia pitkästä aikaa. Olin harrastanut hevosia ahkerasti vielä vuosi sitten, mutta jostain syystä vanha ratsastuskoulu alkoi rapistua käsiin, jolloin kaikki tallikaverini lopettivat ratsastamisen kuin seinään. Olin päättänyt jatkaa ratsastamista ja hevosten kanssa touhuamista, joten päätin vihdoin ottaa yhteyttä Josefinaan, joka omisti tunnelmallisen Leonor nimisen pientallin. Tänään olisi päivä, jolloin menisin tutustumaan talliin ja katsomaan olisiko se uusi, hyvä harrastuspaikka.

Äitini oli lupautunut viemään minut tallille, sillä sää oli melko tuulinen. Nyt hän kuitenkin läyrysi puhelimessa keittiössä, eikä näyttänyt siltä, että puhelu loppuisi ihan hetkeen. Päätin pukeutua lämpimästi ja lähteä polkemaan vanhalla fillarillani tallille. Idea oli hyvä, toteutus ei niinkään. Vastatuuli teki matkan teosta tuskallista ja tunsin jo puolessa matkassa kuinka jalkani eivät meinanneet enää jaksaa polkea eteenpäin. Kunnossa olisi jälleen parantamisen varaa. Puista irtoavat lehdet osuivat naamaani, vaikka olinkin peittänyt kasvoistani kaksi kolmasosaa paksulla kaulahuivilla.

Kurkkasin huivini takaa eteeni ja huomasin tallin kivisen rakennuksen ja pienemmän puisen rakennuksen. Pihalla näkyi muutamia tarhoja, joissa eri väriset karvakorvat mutustelivat päiväheiniään. Ajoin kivisen rakennuksen pihaan ja jätin pyöräni nojaamaan rakennuksen seinää vasten. Tallin ovi aukesi samassa hetkessä ja näin tytön kimon ponin kanssa.
"Moikka! Onpa sulla siinä kivan näköinen otus!" tokaisin hymyillen leveästi.
"Joo, Jasper on kyllä melkoinen sydänten murskaaja, vaikka onkin vielä melko nuori kaveri", tyttö vastasi minulle.
"Tulin tutustumaan Leonoriin, onko Josefinaa näkynyt? Niin ja oon by the way Senni", kysäisin ja päätin sitten esitellä itseni.
"Joo, tuolla se karsinoita puhdistelee tallissa. Kiva saada tänne uusia tyyppejä, mä oon Sera ja hoitelen tosiaan Jasperia", sanoi Seraksi itsensä esitellyt nuori tyttö.
"Siistiä! Hei mäpä meen nyt katsomaan mitä sillä Josefinalla on mulle sanottavana, nähdään!" sanoin ja lähdimme kävelemään vastakkaisiin suuntiin.

Astuin talliin sisään ja suljin oven Seran ja Jasperin perästä. Kävelin tallikäytävää pitkin ja haistelin ilmaa. Tuttu tallin tuoksu: puruja, heinää, hevosia ja tietysti sitä aitoa maalaistunnelmaa. Huhuilin Josefiinaa käytävällä ja pian kuulinkin innostuneen "Täällä näin!" -huikkauksen eräästä karsinasta. Kävelin lähemmäs ja näin oikein mukavanoloisen naisen talikko kädessä. Kättelimme ja esittäydyin tietysti kuten asiaan kuuluu. Josefina aloitti kertomalla hieman tallista ja sen historiasta. Hän jätti talikon ja kärryt odottamaan, jonka jälkeen lähdimme katselemaan paikkoja. Talli oli oikein sievä ja soppelin kokoinen. Tallin omistaja esitteli minulle karsinoissa olevia hevosia, joista etenkin Kalle niminen vuonohevonen kiinnitti huomioni.

Päätimme lähteä pihalle katsomaan kentän, maneesin, yksityistallin ja tarhoissa olevat hevoset. Yksityistalli oli yhtä tunnelmallinen pieni puinen rakennus jossa oli neljä karsinaa. Tänne kun joskus saisi majoitettua ihan oman hevosen, tuumailin. Kenttä oli suuri ja estekalusto näytti houkuttelevalta. Herkullisen väriset puomit melkein kutsuivat kasaamaan pienen esteradan. Matka jatkui maneesiin, jossa Sera olikin jo ravailemassa alkuraveja Jasperilla. Maneesissa oli lämmin verrattuna ulkona tuivertavaan tuuliseen säähän. Lopuksi menimme rapsuttelemaan tarhoissa heinää mussuttavia kauramoottoreita. Luke niminen poni oli aivan uskomattoman suloinen, mutta aivan liian pieni minulle. Jasmin niminen poni oli hauska ilmestys päämerkkeineen, mutta Tomppa niminen kimo risteytyshevonen herätti kyllä kunnioitusta jöröllä olemuksellaan, mutta se paljastuikin uskomattoman leppoisaksi ja rakastettavaksi tapaukseksi.

Poikien tarhan perällä näin suomenhevosen joka oli kuulemma Tahvo nimeltään. Sen kanssa pää korkealla ilmassa ja korvat hörössä meitä kohti seisoi upea rautias welshruuna.
"Josefina hei, toi on aivan upea ilmestys!" hihkaisin Samun nähdessäni.
"Mitäs sanot, jos kokeilisit sen hoitamista? Se osaa kyllä olla välillä vähän hankala tapaus, mutta ainahan voit vaihtaa johonkin toiseen, jos se on sinulle liian vaativa", Josefiina ehdotti silmää iskien. Naurahdin ja suostuin oikopäätä!

Menin tietysti heti rapsuttelemaan uutta hoidokkiani. Samu oli heti kiinnostunut minusta ja huomasi heti taskustani pilkottavan herkun. Naurahdin ja ojensin sen ruunalle. Samu ei arastellut minua yhtään ja haisteli minut päästä varpaisiin. Rapsuttelin sen vahvaa kaulaa ja ojensin sen tuulessa hulmuavaa tukkaa.
"Meistä tulee vielä hyvät kaverit", totesin ruunalle joka pärskähti ikään kuin vastauksesksi. Jätin sen nauttimaan lopuista päiväheinistä ja palasin Josefinan perässä talliin.

Tallissa sain vielä tehtäväkseni puhdistaa hoidokkini juoma- ja ruokakupit. Se homma sujui nopeasti, sillä Samu ei ollut ilmeisesti kova poika sotkemaan. Tiskiharjalla juomakuppi kiilsi hetkessä ja ruoka-astiaankaan ei jäänyt kauran kauraa. Josefina oli jo ennättänyt puhdistaa kakkakikkareet herran karsinasta, joten päätin vielä puhdistella harjat karvoista, jotta ensi kerralla ne olisivat puhtaat ja valmiina toimintaan. Harjasin tallin käytävän puruista ja heinistä, jonka jälkeen pääsin auttamaan Josefinaa iltaruokien valmisteluissa, vaikka siihen olikin vielä monta tuntia aikaa. Viikkasin kuivumassa olleet loimet ja laitoin ne hevosten omille paikoilleen. Kun olin aikani touhuillut, tajusin, että en ollut syönyt kuin aamupalan. Josefina päätti tarjota minulle pullakahvit leirimökissä. Leirimökki oli tilava ja sieltä löytyi pieni keittiö ja suihkutilatkin! Saunakin löytyi erillisestä mökistä. Josefina kertoi lähestyvästä syysleiristä, jolle päätin tietysti heti ilmoittautua! Pääsisinpähän tutustumaan tallin muihin tyttöihin ja tietysti muihinkin hevosiin kuin Samuun. Josefina ehdottikin minulle ratsastustuntia, ja päätin heti tarttua tilaisuuteen.

Pullakahvit tulivat kyllä todellakin tarpeeseen! Lähdimme takaisin talliin tiskattuamme kupit ja tyhjennettyämme kahvinkeittimen. Sera oli palannut Jasperin kanssa maneesista.
"Miten teillä meni?" kysyin ja rapsuttelin käytävälle kiinnitetyn ponin turpaa.
"Ihan kivasti, Jasperilla oli vähän junttura päivä, vaikka vauhtia olisi kyllä löytynyt!" Sera sanoi ja naurahti. Autoin häntä viemällä Jasperin varusteet satulahuoneeseen ja kävin samalla pesemässä kuolaimet. Sera harjaili hoitoponiaan ja menin vielä juttelemaan hänen kanssaan.
"Olisi kiva joskus käydä vaikka maastossa, Minjakin voisi tulla mukaan", Sera ehdotti.
"Joo, se ois kyllä ihan mahtavaa! Kukas Minja on?" kysyin kiinnostuneena.
"Aa tietty! Minja on Tompan hoitaja, sen kimon risteytysruunan", Sera sanoi ja naurahti.
"Juu, ehdottomasti mennään! Kunhan ensin pääsen tutustumaan tuohon mun uuteen hoidokkiin..." sanoin salamyhkäisellä äänellä.
"OI!" Jasper säpsähti hieman Seran innostunutta huudahdusta "Oho, sori poni! Siis mahtavaa, nyt säkin oot sitten tallin hoitaja! Kerro heti kuka se on!" Sera innsostui ja halasi minua nopeasti.
"Haha kiitti kiitti, se on toi ihana heinämahainen Samu", sanoin ja päästin Seran halauksesta irti.
"Se on kyllä tosi kiva, aika haastava vaan joinakin huonompina päivinä, kuulemma", Sera sanoi hymyillen.
"Niin mä vähän kuulin, mutta katsotaan nyt miten meillä lähtee juttu luistamaan", sanoin jälleen nauraen. Juttelimme vielä hetken, kunnes Sera lähti viemään Jasperia takaisin tarhaan. Päätin lähteä samalla oven avauksella pyöräilemään kotia kohti. Kietaisin huivin jälleen kasvojeni eteen. Tuuli oli hieman laantunut ja sää oli mitä mukavin pyöräillä. Pyöräillessäni minun oli pakko soittaa äidilleni ja kertoa kuinka mukava tallipäivä minulla oli takana.

Vastaus:

Super kiva aloitus Senni! Kuvailit todella hyvin ja teksti oli helppoa luettavaa. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin. Sinusta ja Samusta tosiaan tulee vielä hyvät kaverit! Ihanaa kun käytit tarinassa myös muuta talliporukkamme. :)
Ansaitset tästä 40vr kaappiisi.

©2017 Leonor - suntuubi.com